keskiviikko 30. marraskuuta 2011

Joulukortteja sarjatyönä






Mikä satumainen kankaanpala sattuikaan sormiini kangaskaupassa! Inspiraatio joulukortteihin iski siltä seisomalta ja hylkäsin samantien suunnitelmani perunapainannasta.

Lapsi halusi myös osallistua toimintaan ja taisikin sitten ihan itse ehdottaa, että voisi piirtää pompulamallin. Pyysin niitä muutaman eri kokoisina, jotta sarjatyössä olisi hieman vaihtelua.

Näin ne tein
Kortit ovat kaksipuoleisia ja ne voi ripustaa vaikka kuusenoksalle.
Leikkasin osat: kaksi samanlaista (jos muoto ei ole säännönmukainen, pidä kankaan nurjat puolet vastakkain) pyörylää korttia kohden ja hieman suurempi keskipala kartongista.
Muotoilin ja kirjoittelin viestikortit.
Pujotin viestikortin nauhaan ja nauhan päät kankaan alle ja ompelin kerran kankaisen pyllerön reunoja mukaillen niin, että kortti valmistuu yhdellä ompeleella.

Ei kyllä sitten niin mitenkään toistu tuo kankaan mahtava pilke kuvissa. Se on super-bling!

Tuo kuvassa näkyvä tikkuporo lähti mukaan reissultamme. Olisin ottanut vaikka suurimman, mutta kuljetuksellisista syistä päädyin pienimpään kokoon... Poro löytyi Potterybarnista. Sai miehet odotella hetken jos toisenkin, kun jämähdettiin liikkeeseen äitini kanssa. Poro olisi hauska toteutettuna ihan oikeista oksista myös, eikä malli ainakaan ole hankala.

maanantai 28. marraskuuta 2011

Joulukalenterin sivutuote







Olen joskus ostanut käsityömessuilta taskujoulukalenterin ja sen saman täytän tänäkin vuonna. Viime vuonna liimailimme sieltä paljastuneita tonttutarroja siniseen, lumiseen maisemaan. Tänä vuonna tarrat ovat tähtiä, joulupalloja ja enkeleitä ja tein niille yhdessä lapsen kanssa joulukuuset. Lapset saavat vuorotellen kurkata taskuun ja liimata sitten tarran omaan kuuseensa. Loppupelissä meillä pitäisi olla melkoisen hienot jouluaskartelut säilytettävänä tulevia vuosia varten. Ainakin näin visualisoin mielessäni...
Laittanen tänne kuvan lopputuotteesta, kun saamme ne valmiiksi. Tässä vielä kuuset koristeitaan odottelemassa.

maanantai 7. marraskuuta 2011

Laatikkopaita






Miehen sisko toi viimeksi käydessään ihania afrikkalaisia printtikankaita. Olen lähinnä tyytynyt mallailemaan ja ihastelemaan niitä, uskaltamatta niitä sen kummemmin koskea (ettei ne vaan mene pilalle...)

Tilli Mössönpoika -blogissa ollut paitamalli oli kuitenkin niin simppeli, että rohkaistuin minäkin viimein kajoamaan aarrekankaisiini.

Käyttämäni kangas olisi riittänyt kokopitkään mekkoon, mutta halkaisin kankaan keskeltä ja päärmäsin reunan. Toinen reuna olikin jo valmiiksi ommeltu. Leikkaisin sanomalehdesta sopivan kaula-aukon kaavan ja sen mukaan vanhasta trikootopista kaarrokkeen ennen kuin uskaltauduin saksineni paitakankaan kimppuun.

Näin sen tein:
Leikkaa kaula-aukko haluamasi malliseksi ja samanlaiset kaarrokkeet.
Päärmää helmat.
Ompele kaarrokkeen saumat ja kiinnitä se kaula-aukkoon oikeat puolet vastakkain.
Käänsin mustaa kaarroketta hieman näkyville ennen kuin tikkasin kaarrokkeen paikoilleen.
Ompele sivusaumat. Jätä sivujen alareunoihin reilun 10 cm halkiot ja yläreunaan käden mentävät aukot. Minun ei tarvinnut päärmäillä sivuja, sillä kankaan oma reunapäärme oli siisti.

Ihana löijänä tästä tuli. Vaan onpas hankalaa tuo vaatteen esittely kuvin... Kuvausjärjestelyissä mukana korvatulehdusta poteva pienimmäinen, jolla halipula on näinä aikoina suuri.

Alla simppeli kaavakuva. Se ei ole mittakaavassa.

Vuodenaikataulu






Keräilin reilu viikko sitten kasan lehtiä ja kuivailin niitä sanomalehden välissä painon alla. Eilen lapsi sai vapaat kädet tehdä omat liimailunsa ja niiden kuivuttua kehystin ne ja laitoin eteisen seinää koristamaan.

Jostain syystä en ole kertaakaan innostunut tekemään tämän tyyppisiä tauluja muutoin kuin syksyllä, vaikka kesällähän sitä riittäisi vaikka mitä prässättävää.

keskiviikko 2. marraskuuta 2011

Inspis iski





Kun aplikoinnin alkuun pääsin en malttanutkaan lopettaa. Lumpuista syntyi vielä 40 x 40 cm tyyny. Mainospikeepaidan helma oli sen verran siisti, että se pääsi pohjaksi.

Kuten alimmaisesta kuvasta huomaa, niin se oli se harjoituskappale. Ja tässä mukana esimerkkinä siitä, miten ei kannata tehdä... Lutru trikoo venyy ja vetää mutkalle ilman tukea. Tukikangasta mulla ei ollut omissa varastoissa ja inspiksen iskiessä en lähde sitä kaukaa hakemaan. Vasta liekkien kohdalla tajusin, että ihan tavan puuvillakangas pohjakankaan alla antaisi vähän tukea ompeluun. Triceratops-auton ompelu sujuikin sitten ihan eri meiningillä, vaikka kyllä nuo trikoiset pyörät olivat yhä hankalahkot ommella ilman kunnon tukea.

Nyt tekisi hirveästi mieli iskeä lasten paitoihin ja liekittää muutama aplikoiden.


tiistai 1. marraskuuta 2011

Siitä tuli vihainen lintu



Surautin lapselle lintuhahmon. Ei tullut ihan sen mallinen kuin kuvittelin kaavoittaneeni (omasta päästä, ei ihme...), mutta ajanee asiansa jonkinmoisena heittovälineenä.

Materiaalina oli kulahtaneita t-paitoja, jotka ovat odotelleet pussissa iäisyyden matonkuteiksi leikkelyä. Tukikankaana käytin yhtä lailla viimeisiä vedelleen tyynyliinan, joka paikoitellen oli melkein läpinäkyvä. Kyllä sitä osaa olla joskus säästäväinen tosi kummallisissa asioissa.