keskiviikko 19. helmikuuta 2014

Maistuva lihapata



Lihapadoissa on se hyvä puoli, että jos muistaa vain nesteen määrää välillä tarkistaa, niin lopputulema on yleensä hyvä. Tästä tuli niin namia, etten kuvaa ehtinyt ottaa, mutta jotain kertonee, että kattila pyyhittiin vielä leipäpalalla puhtaaksi.

Maukas lihapata

Noin 500 g haudutusta kestävää lihaa. Esim. naudan kylkeä tai keittolihaa. (Minulla taisi olla semmoinen alle 400 g pala kylkeä.)
2 sipulia
2 valkosipulinkynttä
1 omena
2 laakerinlehteä
3 mausteneilikkaa (käytin jauhettua neilikkaa noin 0,5 tl)
1 (liha)liemikuutio (sattui olemaan vain sieniliemikuutioita)
400-500 ml vettä
1-2 dl punaviiniä
öljyä paistamiseen ja kuulottamiseen

Huuhdo lihapala ja painele kuivaksi talouspaperilla. Leikkaa reilunkokoisiksi paloiksi.
Kuumenna pannulla öljy ja ruskista lihapalat pieniessä erissä.
Murskaa valkosipulinkynnet, pilko ne ja sipuli.
Kuullota kattilassa pienessä määrässä rasvaa sipulit ja lisää sekaan ruskistetut lihapalat.
Ota ruskistuspannulta maut mukaan lisäämällä vesi pannulle. Anna kiehahtaa.
Kuori omena ja pilko paloiksi. Lisää kattilaan omena ja pannulla kiehautettu vesi.
Lisää kattilaan liemikuutio, laakerinlehdet, neilikat ja sekoita. Lisää punaviini ja tarpeen mukaan vettä, jotta lihapalat peittyvät.
Peitä kannella ja lisää lämpöä. Kun liemi alkaa kiehua, vähennä lämpöä niin, että pata jää porisemaan kevyesti.
Anna kuplia kaksi tuntia. Tarkista välillä veden määrää ja lisää tarvittaessa.
Lopussa neste saa olla kiehunut puoleen, mutta varo päästämästä sitä liian vähäiseksi paistamisen puolivälissä.

Tarjoa keitettyjen perunoiden ja pikaisesti pannulla kuumennettujen ja vielä rapsakoiden vihannesten kera.

Pata riitti 4-henkiselle perheelle juuri ja juuri - niin hyvin se maistui pikku-ukoillekin. Ensi kerralla teen ainakin tuplasatsin, niin riittää (ehkä) seuraavallekin päivälle.

Vaikutteet reseptiin poimin täältä.

Lisäys: Teinpä pataa uudemmankin kerran, kun mies oli (vihjailevasti) tuonut kaupasta samanlaisen lihapalan (reilu 500 g). Nyt sain loppuporinoista ihan kuvankin. Tuossa näkyy aika mukavasti tuo nesteen määrä valmiissa padassa. Mutta nyt laitan astiat pöytään ja sitten me syödään. Bon apetit!



torstai 6. helmikuuta 2014

Runebergin tortut ilman mantelia



Meinasin, etten tätä sivustoa enää päivittele ollenkaan, mutta niinhän se vaan taas inspis iski pitkästä aikaa.

Tein nuorimmaisen kanssa eilen Runebergin torttuja pienen satsin. Hyvin maistui, eivätkä kaivanneet ylimääräistä kostutusta ollenkaan - tosin ne syötiinkin melkein heti.

Runebergin tortut 8 kpl

100 g voita (pehmittelin vähän liikaa mikrossa, kun unohdin ottaa huoneenlämpöön ajoissa.)
1 dl sokeria
1 kananmuna
1 dl vehnäjauhoja
4 viipaletta näkkileipää (vaalea koulunäkki sopii hyvin.) murskattuna = 1,5 dl murua
1 piparkakku murskattuna
1 tl leivinjauhetta

Koristeluun vadelmahilloa ja tomusokerikuorrutetta.

Paloittele näkkileipä ja pipari muovipussiin ja vetele päältä kaulimella, kunnes ne murskaantuvat jauhoksi ja muruiksi. Pienet sattumat eivät haittaa ollenkaan, niistä jää leivokseen mukavasti suutuntumaa.
Vaahdota pehmeä rasva ja sokeri.
Vatkaa sekaan kananmuna.
Yhdistä kuivat aineet, lisää taikinaan ja sekoita.
Jaa taikina vuokiin ja paista 200°C n. 10 min.

Anna jäähtyä.
Koristele vadelmahillolla.

Tomusokerikuorrute:
reilu 0,5 dl tomusokeria
sitruunamehua (mielellään suoraan sitruunasta puristettuna)
Lisää tomusokeriin sitruunamehua vähitellen, kunnos seos on sopivan notkeaa.
Pursota/valuta teelusikan avulla leivosten päälle.

Rasva meni mikrossa vähän liiankin lötröksi. En saanut kummoista vaahtoa aikaiseksi sokerin kanssa ja leivoksia saatiin 8 kpl. Jos jaksat kuohkeaksi vaahdottaa, niin riittänee useampaankin - muista vaan ottaa rasva ajoissa huoneenlämpöön.
Kuorrute sai suun napsumaan. Sitruunamehu antoi sille sopivasti potkua.

Ystävänpäivä on kohta täällä! Jos sinulla on tapana antaa omalle kullalle pieni lahja, niin sen voi kääräistä vaikka suunnittelemaani rakkauspaperiin. Tulosta se täältä.