Lasten farkkujen suurpiirteinen tuunaus

Coolithan ne ovat, reiät farkkujen polvissa, mutta kintut palelevat vielä välillä täällä Hollannin tuulissa. Isomman lapsen housut hajoavat polvista vääjäämättä. Nyt niitä oli kertynyt jo ihan pinoksi, joten pistin parit housut uusiksi. Yhdet farkut katkaisin rennoiksi shortseiksi lahkeita huolittelematta, toisista tein kuvissa näkyvän yhdistelmän.

Kapeita farkkuja on vaikea saada mitenkään väännettyä ompelukoneeseen (minä en ainakaan osaa), että voisi paikata pelkästään polvet, joten leikkasin lahkeet reippaasti poikki ja lisäsin toisten housujen lahkeista raidat polvien kohdalle.



Jos haluat kokeilla samaa, niin tee näin:
Leikkaa tuunattavien housujen lahkeet poikki reiän yläpuolelta - tai lahje, jos haluat korjata vain toisen housunpuntin. Tein viipaleista selvästi erimittaiset, koska en halunnut tehdä millimetrin tarkkaa työtä kohdistusten kanssa.
Leikkaa toisten HUOM! yhtä leveiden tai leveämpilahkeisten housujen lahkeesta kaitale. (Kangas on polvien alapuolella yleensä kaikkein parhaimmassa kunnossa)
Leikkaa sauma auki ja ompele kaitale renkaaksi korjattavien housujen lahkeenleveyden mukaan.
Aseta kappaleet oikeat puolet vastakkain ja ompele suora ommel lahkeen ympäri.
Ompele sitten housujen entinen lahje kiinni uuteen kaitaleeseen oikeat puolet vastakkain.
Sommittele ja leikkaa toisen lahkeen palat jo ommellun lahkeen pituuteen (muista saumanvarat!) ennen ompelua ja toista.

Kaitaleiden avulla hoitui samalla myös lahkeiden kevyt pidennys. Suunnittelin vielä toistenkin raitojen lisäystä, mutta kun housujen omistaja oli sitä mieltä, että tuunaukseni ei kelpaa ollenkaan (niin käy joskus), niin housut periytyivät kovaa vauhtia kasvavalle pikkuveljelle, joka veti ne jalkaan samointein.


Farkkujen uusi, iloinen omistaja.

Joulukortteja sarjatyönä

Mikä satumainen kankaanpala sattuikaan sormiini kangaskaupassa! Inspiraatio joulukortteihin iski siltä seisomalta ja hylkäsin samantien suunnitelmani perunapainannasta.

Lapsi halusi myös osallistua toimintaan ja taisikin sitten ihan itse ehdottaa, että voisi piirtää pompulamallin. Pyysin niitä muutaman eri kokoisina, jotta sarjatyössä olisi hieman vaihtelua.

Näin ne tein
Kortit ovat kaksipuoleisia ja ne voi ripustaa vaikka kuusenoksalle.
Leikkasin osat: kaksi samanlaista (jos muoto ei ole säännönmukainen, pidä kankaan nurjat puolet vastakkain) pyörylää korttia kohden ja hieman suurempi keskipala kartongista.
Muotoilin ja kirjoittelin viestikortit.
Pujotin viestikortin nauhaan ja nauhan päät kankaan alle ja ompelin kerran kankaisen pyllerön reunoja mukaillen niin, että kortti valmistuu yhdellä ompeleella.

Ei kyllä sitten niin mitenkään toistu tuo kankaan mahtava pilke kuvissa. Se on super-bling!

Tuo kuvassa näkyvä tikkuporo lähti mukaan reissultamme. Olisin ottanut vaikka suurimman, mutta kuljetuksellisista syistä päädyin pienimpään kokoon... Poro löytyi Potterybarnista. Sai miehet odotella hetken jos toisenkin, kun jämähdettiin liikkeeseen äitini kanssa. Poro olisi hauska toteutettuna ihan oikeista oksista myös, eikä malli ainakaan ole hankala.

Laatikkopaita

Miehen sisko toi viimeksi käydessään ihania afrikkalaisia printtikankaita. Olen lähinnä tyytynyt mallailemaan ja ihastelemaan niitä, uskaltamatta niitä sen kummemmin koskea (ettei ne vaan mene pilalle...)

Tilli Mössönpoika -blogissa ollut paitamalli oli kuitenkin niin simppeli, että rohkaistuin minäkin viimein kajoamaan aarrekankaisiini.

Käyttämäni kangas olisi riittänyt kokopitkään mekkoon, mutta halkaisin kankaan keskeltä ja päärmäsin reunan. Toinen reuna olikin jo valmiiksi ommeltu. Leikkaisin sanomalehdesta sopivan kaula-aukon kaavan ja sen mukaan vanhasta trikootopista kaarrokkeen ennen kuin uskaltauduin saksineni paitakankaan kimppuun.

Näin sen tein:
Leikkaa kaula-aukko haluamasi malliseksi ja samanlaiset kaarrokkeet.
Päärmää helmat.
Ompele kaarrokkeen saumat ja kiinnitä se kaula-aukkoon oikeat puolet vastakkain.
Käänsin mustaa kaarroketta hieman näkyville ennen kuin tikkasin kaarrokkeen paikoilleen.
Ompele sivusaumat. Jätä sivujen alareunoihin reilun 10 cm halkiot ja yläreunaan käden mentävät aukot. Minun ei tarvinnut päärmäillä sivuja, sillä kankaan oma reunapäärme oli siisti.

Ihana löijänä tästä tuli. Vaan onpas hankalaa tuo vaatteen esittely kuvin... Kuvausjärjestelyissä mukana korvatulehdusta poteva pienimmäinen, jolla halipula on näinä aikoina suuri.

Alla simppeli kaavakuva. Se ei ole mittakaavassa.

Inspis iski

Kun aplikoinnin alkuun pääsin en malttanutkaan lopettaa. Lumpuista syntyi vielä 40 x 40 cm tyyny. Mainospikeepaidan helma oli sen verran siisti, että se pääsi pohjaksi.

Kuten alimmaisesta kuvasta huomaa, niin se oli se harjoituskappale. Ja tässä mukana esimerkkinä siitä, miten ei kannata tehdä... Lutru trikoo venyy ja vetää mutkalle ilman tukea. Tukikangasta mulla ei ollut omissa varastoissa ja inspiksen iskiessä en lähde sitä kaukaa hakemaan. Vasta liekkien kohdalla tajusin, että ihan tavan puuvillakangas pohjakankaan alla antaisi vähän tukea ompeluun. Triceratops-auton ompelu sujuikin sitten ihan eri meiningillä, vaikka kyllä nuo trikoiset pyörät olivat yhä hankalahkot ommella ilman kunnon tukea.

Nyt tekisi hirveästi mieli iskeä lasten paitoihin ja liekittää muutama aplikoiden.

Siitä tuli vihainen lintu

Surautin lapselle lintuhahmon. Ei tullut ihan sen mallinen kuin kuvittelin kaavoittaneeni (omasta päästä, ei ihme...), mutta ajanee asiansa jonkinmoisena heittovälineenä.

Materiaalina oli kulahtaneita t-paitoja, jotka ovat odotelleet pussissa iäisyyden matonkuteiksi leikkelyä. Tukikankaana käytin yhtä lailla viimeisiä vedelleen tyynyliinan, joka paikoitellen oli melkein läpinäkyvä. Kyllä sitä osaa olla joskus säästäväinen tosi kummallisissa asioissa.

Kesäpipo hihasta

Yksi supersankari sai viittansa ja mietin mitä voisin vielä tehdä lopuista paidanrippeistä. Pipo siitä syntyi. Tämä pipo on niin simppeli, että ilman korvia pipo on valmis vain yhden sauman ompelulla.

Kesäpipo t-paidan hihasta (n. 1-vuotiaalle)

Leikkaa hiha irti paidasta saumaa myötäillen.

Leikkaa 4 x korvakappale. Ompele nurjat puolet vastakkain kaksi korvaa ja käännä oikeinpäin.

Käännä hihakappale nurin ja taita hihan alasauman hatun keskelle taakse takasaumaksi. Kiinnitä korvat yläsauman molempiin reunoihin (korvat hatun sisällä) ja ompele sauma hihan leikkuureunan mukaan.
Käännä oikeinpäin ja hattu on valmis.

Supersankariviitta naamiaisiin

Lapsi rakastaa supersankarileikkejä ja rekvisiittana käytetään milloin mitäkin. Liikuntakerhon vappujuhliin tarvittiin naamiaisasu ja päätin vihdoin tehdä kestävän ja pestävän viitan.

Materiaalina käytin vanhaa aikuisten t-paitaa, josta leikkasin etupuolelta pääntietä mukaillen (edestä kapeammin ja olkapäiltä leveämmin) ja takaa olkasaumoilta alhaalle leveneväksi. Tässä paidassa ei ollut sivusaumoja, joten leikkasin alahelman hihojen alta viistosti etupuolelle saakka. (Mitä leveämpi viitan alaosa on, sitä kauniimmin kangas laskeutuu.) Siistin leikatun reunan ompelemalla siihen satiinikanttinauhan. Taakse ompelin vielä supersankarin tunnuskirjaimen jäljelle jääneestä kanttinauhasta.

Lopuista paidanriekaleista tehtiin vielä päähine. Siistimmän version saa leikkaamalla reilun kolmioliinan, johon pyöräyttää silmänreiät sopivalle korkeudelle keskelle pitkää sivua.

Viitta on ollut ahkerassa käytössä ja todella helppo pukea päälle.