Pakettikortteja tulostukseen

Ajattelin tehdä A4-paperille tulostettavan pakettikorttiarkin, vaan sitten tajusin, että ystäväni Blogger pakottaa kuvan ihan epäkelpoon muotoon. Joten tehdäänpäs sittenkin näin:
Tallenna koneellesi haluamasi mallit (alla) ja sijoita ne vaikka Wordissa A4-sivupohjaan. Yhdelle arkille mahtuu 12 korttia.
Leikkaa haluamaasi muotoon, rei'itä ja kirjoita lahjan saajan nimi kortin kääntöpuolelle.

Malli 1:


Malli 2:


Malli 3:



Näitä voi käyttää myös joulukorteissa. Tulosta kuvat värikkäälle paperille, leikkele, sommittele ja anna luovuutesi kukkia. Alla pari ideaa mallien käyttöön.






Ja eikun hommiin! :)

Joulukorttipaja

Oi kuusipuu, oi kuusipuu, tänä vuonna sukellat sä kuoreen!

Ainekset:
Paksua huopaa (Tiimarista löytyvät "arkit" ovat n. A4-kokoa), paljetteja, pieniä kulkusia ja vihreää narua. Tervehdyskortteihin kartonkia (esim. kotoa löytyviä jämäpaloja). Lisäksi tarvitset neulan ja lankaa, sakset, tussin ja rei'ittimen.

Tee näin
Leikkaa huopa pitkittäin kahtia ja sitten kolmioiksi. Omieni kanta on 7 cm, joten yhdestä A4-palasta syntyi 12 kuusta. (Reunan jämäpaloista voi lasten kanssa askarrella vaikka heijastimia tai avaimenperiä.)

Ompele ensin kulkunen kuusen kärkeen.
Kuljeta neula ja lanka huovan sisällä ja kiinnitä paljetit kuusen molemmille puolille haluamaasi kohtiin. Päättele langanpäät kuusen alareunaan.

Leikkaa ja rei'itä kortit, kirjoita viestit ja somista.

Solmi ripustuslanka kulkusen juureen ja lisää kortti naruun ennen kuin solmit päät kiinni.

Mukavaa joulun odotusta!

Joulukalenteri

Viimevuotiset joulupuut.

Tänä vuonna joulukalenteri tulee olemaan samantyyppinen kuin vuosi sitten. Koristukset ja puut ovat erilaiset, mutta samalla sapluunalla edetään. Pojat saavat vuoropäivinä liimata kalenterin taskusta löytyneen koristeen omaan puuhunsa. Tänä vuonna seinällä tulee olemaan neljä kuusipuuta, kun uudet puut pääsevät vanhojen seuraan.

Katsotaan, kuinka monta joulua saan vielä kasvatella kuusimetsää, ennen kuin isompi pistää sille pisteen. :)

Namusia

Ihanainen kangas piilottaa sisäänsä puoliksi pätkäistyjä vessapaperirullia.
Leveämmät rusettinauhat olisivat olleen mainiot, mutta sillä mentiin mitä kaapista löytyi – kuten tavallista. :)

Liimasin kankaan rullan päälle. Pujotin helminauhan rullan läpi ja sidoin rusetit tiukasti namun molempiin päihin. Nyt kuuden karkin ketju koristaa keittiötä.

Jos tarpeeksi monta jaksaisi väsätä, niin näistähän saisi kivan joulukalenterinkin.

Vielä lisää joulukortteja

Lapsi huitaisi (sitä vauhtia ne syntyivät, keskittymiskyky tänään 2%) piirtää vielä joulukortit omille kummeilleen ja jalkapallo- ja jumppavelmentajilleen. Tonttu sai loppusilauksen käsissäni. Yhteistyönä syntyy kaikkein kivoimmat.

Joulukorttien viimeinen postituspäivä 0,55 eur hintaan on 15.12.2011.

Näin myrskyisissä tunnelmissa joulukuuta vietetään tänä vuonna:

Joulukortteja sarjatyönä

Mikä satumainen kankaanpala sattuikaan sormiini kangaskaupassa! Inspiraatio joulukortteihin iski siltä seisomalta ja hylkäsin samantien suunnitelmani perunapainannasta.

Lapsi halusi myös osallistua toimintaan ja taisikin sitten ihan itse ehdottaa, että voisi piirtää pompulamallin. Pyysin niitä muutaman eri kokoisina, jotta sarjatyössä olisi hieman vaihtelua.

Näin ne tein
Kortit ovat kaksipuoleisia ja ne voi ripustaa vaikka kuusenoksalle.
Leikkasin osat: kaksi samanlaista (jos muoto ei ole säännönmukainen, pidä kankaan nurjat puolet vastakkain) pyörylää korttia kohden ja hieman suurempi keskipala kartongista.
Muotoilin ja kirjoittelin viestikortit.
Pujotin viestikortin nauhaan ja nauhan päät kankaan alle ja ompelin kerran kankaisen pyllerön reunoja mukaillen niin, että kortti valmistuu yhdellä ompeleella.

Ei kyllä sitten niin mitenkään toistu tuo kankaan mahtava pilke kuvissa. Se on super-bling!

Tuo kuvassa näkyvä tikkuporo lähti mukaan reissultamme. Olisin ottanut vaikka suurimman, mutta kuljetuksellisista syistä päädyin pienimpään kokoon... Poro löytyi Potterybarnista. Sai miehet odotella hetken jos toisenkin, kun jämähdettiin liikkeeseen äitini kanssa. Poro olisi hauska toteutettuna ihan oikeista oksista myös, eikä malli ainakaan ole hankala.

Joulukalenterin sivutuote

Olen joskus ostanut käsityömessuilta taskujoulukalenterin ja sen saman täytän tänäkin vuonna. Viime vuonna liimailimme sieltä paljastuneita tonttutarroja siniseen, lumiseen maisemaan. Tänä vuonna tarrat ovat tähtiä, joulupalloja ja enkeleitä ja tein niille yhdessä lapsen kanssa joulukuuset. Lapset saavat vuorotellen kurkata taskuun ja liimata sitten tarran omaan kuuseensa. Loppupelissä meillä pitäisi olla melkoisen hienot jouluaskartelut säilytettävänä tulevia vuosia varten. Ainakin näin visualisoin mielessäni...
Laittanen tänne kuvan lopputuotteesta, kun saamme ne valmiiksi. Tässä vielä kuuset koristeitaan odottelemassa.

Vielä yhdet joulunamit

Kylläpä herkkuja onkin helppo tehdä. Löysin vielä reseptin appelsiinikolakarkkeihin, joka kuulosti mukavalle. Maku on mitä mahtavin. Vaikka näihin tulee vain yhden appelsiinin kuori, on aromi tosi vahva. Muokkasin reseptiä hieman ja lisäsin joukkoon myös tummaa suklaata. Annostelin seoksen pieniin karkkivuokiin (n. 30 kpl) ja jätin hyytymään viileään.

Appelsiinikolat
(50–60 kpl)

1 ½ dl kuohukermaa
1 dl sokeria
½ dl fariinisokeria
1 rkl hunajaa
(8 palaa tummaa suklaata)
1 rkl voita
yhden appelsiinin raastettu kuori

Keitä hiljalleen kattilassa kuohukerma, sokerit ja hunaja. Kun seos on kiehunut n. 20 minuuttia, lisää suklaa paloina ja sekoittele joukkoon.

Kokeile hyytymistä pudottamalla pisara kylmään veteen. Siirrä kattila liedeltä, kun pystyt muotoilemaan pisaran palloksi. Lisää voi ja appelsiini raastettu kuori. Muista pestä appelsiini perusteellisesti ennen kuoren raastamista!

Annostele pieniin karamellivuokiin ja anna jähmettyä viilessä.
TAI
Kaada hyvin voideltuun (n. 30 x 25 cm) vuokaan tai voidellun leivinpaperin päälle. Anna jähmettyä. Annostele paloiksi terävällä veitsellä ja kääri voipaperiin yksitellen.

Nameja herkkusuille

Muistan lapsuudesta suklaiset riisimuropallerot, joita tehtiin yhdessä äidin kanssa. Olin jo melkein menossa ostamaan kookosrasvaa, kun löysin Yhteishyvän sivuilta vähän erilaisen ja helpon kuuloisen reseptin riisimurokaramellien tekoon. Poikani suorastaan hyrisi ihmetyksestä ja tyytyväisyydestä, kun sai maistaa ensimmäistä. Melkoisia herkkupaloja ovat.

Riisimurotryffelit

Määrä: Reseptin mukaan 30 kpl. Itse tein pieniin karamellivuokiin sopivia palleroita, joten niitä taisi tulla reilu 40 kpl.

50 g margariinia
90 g vaahtokarkkeja
6 dl riisimuroja
Pinnalle
200 g tummaa suklaata

Sulata kattilassa margariini ja vaahtokarkit. Nosta kattila liedeltä ja sekoita joukkoon riisimurot. Anna jäähtyä hetki, kunnes pystyt käsittelemään massaa. Pieni teelusikkakoko vaikeutti pallojen muotoilua, isompia on varmaan helpompi tehdä. Kuumana massa levisi käsiin tahmeiksi rihmoiksi ja irtomuroiksi, pikkuisen jäähtyneenä sain kokkareet pysymään paremmin koossa.

Pyörittele massasta pieniä palleroita. Kannattaa olla nopea, sillä kovettunutta massaa ei enää muotoilla muuten kuin lohkomalla.

Sulata suklaa mikrossa. (Paloittele pienemmiksi paloiksi ja sulata lautasella mikrosi tehojen mukaan pari minuuttia. Muista sekoittaa sulatuksen välillä, ettei kärähdä.) Pyörittele namut sulassa suklaassa haarukan tai grillitikun avulla ja siirrä ritilän tai leivinpaperin päälle kuivumaan.
Herkuttele.

Kermakaramelleja

Poristelin hellalla annoksen kermakaramelleja viemisiksi entisille työkavereille. Maistoin pari palaa herkkua iltamyöhällä ja pääsin nukkumaan vasta puoli kahden maissa. Kannattaa harkita tarkkaan milloin maistaa sokeripommia...

Resepti on helppo ja perusraaka-aineista, mutta aikaa vievä siinä mielessä, ettei kuumaa sokerilientä saa jättää hetkeksikään valvomatta. Ohje on vuoden 2009 Kotivinkki Jouluherkut -lehdestä.

Fudget
5 dl sokeria
2,5 dl maitoa
1/8 tl etikkaa
100 g voita
1 tl vaniljasokeria

• Sekoita kattilassa sokeri, maito ja etikka.
• Keitä varovasti, kunnes seos alkaa sakeentua ja muuttuu vaaleanruskeaksi. (Tässä meni lähes tunti. Sakeentumista en juuri havainnut, joten lopetin keittelyn, kun väri näytti sopivalta) Seos kuohahtaa helposti ja on todella kuumaa, joten vahdi vieressä.
• Nosta kattila levyltä.
• Sekoita joukkoon voi ja vaniljasokeri. Vatkaa puuhaarukalla, kunnes seos on jäykähköä.
• Kaada seos voideltuun vuokaan. Anna jähmettyä hetki ja merkitse palojen leikkauskohdat veitsellä.
• Anna massan jähmettyä kokonaan ja murra tai leikkaa paloiksi.

Matkaani on vuosien mittaan tarttunut monenlaista lasilautasta kirppareilta, ja ne ovat omiaan tällaisille pikkuviemisille. Sellofaania pintaan, rusetti kylkeen ja joululahja on valmis.

Joulukortit postiin viimeistään 15.12.

Olen tehnyt erinäisen läjän kortteja perinteisellä lapsikuvalla ja nehän loppuivat jälleen kerran kesken - en halua niitä ylettömästi nurkkiin pyörimään. Lisäksi väänsin "taidekortit" omin käsin, jotka postitaan parille onnelliselle. Ho-ho!

Osoitteista aina on joku hukassa. Tänä vuonna löysin ne näppärästi Eniron lähes ilmaisesta (rekisteröitymismaksu 0,25 eur) yhteystietohausta.

Jouluintoilua

Ripottelin tänään kotiin joulun merkkejä. Ikkunalyhdyt saivat seurakseen kimaltelevia palloja, hiutaleita ja tähtiä. Keittiön ikkunalle laitoin täyspunaisen asetelman tunnelmaa luomaan. Ihanaa, joulu tulla jollottaa!

Enkeli ja Lucia-neito

Lisää pallopäitä. Tällä kertaa syntyi Lucia-neito äidin käsissä ja lapsi teki enkelin. Enkeli esittelee talven 2010 kuuminta hiustyyliä.

Joulukalenteri

Tein tämän joulukalenterin kolme vuotta sitten. Uhrasin siihen kirpparilta ostamani kirjan, jonka sivut olivat kellastuneet. (Luin kirjan ennen sivujen irrotusta ja mielestäni se kyllä jalostui lopputuotteessa...) Silloin lapsi ei vielä päässyt siihen käsiksi. Taitaa mennä vielä ainakin toinen mokoma vuosia, ennen kuin uskallan laittaa sen taas esille - ehkä silloin pikkukädet eivät enää kurkottele liaaneja kohti.

- Ooo, 100 vierailijan raja meni rikki.

Talven ensimmäinen tonttu

Lumi kirkasti päivän ja innoitti askartelemaan vuoden ensimmäisen tontun. Teimme sen perinteisen mallin mukaan vessapaperirullasta ja paperimassapallosta. Lapsi olisi halunnut tehdä enkelinkin, mutta vartalomateriaalia oli vaan yhteen tonttuun.

Aloitin miehelle villasukat ärjynvärisestä vihreästä. Nilkan kohdalle suunnittelen hillitympiä värejä, kun se kuitenkin laittaa nämä töihinkin jalkaan - Sikälimikäli minulta ei inspis lopu kesken... Ensimmäistä sukkaa on aina kivaa suunnitella, toinen on raakaa puurtamista.