keskiviikko 19. helmikuuta 2014

Maistuva lihapata



Lihapadoissa on se hyvä puoli, että jos muistaa vain nesteen määrää välillä tarkistaa, niin lopputulema on yleensä hyvä. Tästä tuli niin namia, etten kuvaa ehtinyt ottaa, mutta jotain kertonee, että kattila pyyhittiin vielä leipäpalalla puhtaaksi.

Maukas lihapata

Noin 500 g haudutusta kestävää lihaa. Esim. naudan kylkeä tai keittolihaa. (Minulla taisi olla semmoinen alle 400 g pala kylkeä.)
2 sipulia
2 valkosipulinkynttä
1 omena
2 laakerinlehteä
3 mausteneilikkaa (käytin jauhettua neilikkaa noin 0,5 tl)
1 (liha)liemikuutio (sattui olemaan vain sieniliemikuutioita)
400-500 ml vettä
1-2 dl punaviiniä
öljyä paistamiseen ja kuulottamiseen

Huuhdo lihapala ja painele kuivaksi talouspaperilla. Leikkaa reilunkokoisiksi paloiksi.
Kuumenna pannulla öljy ja ruskista lihapalat pieniessä erissä.
Murskaa valkosipulinkynnet, pilko ne ja sipuli.
Kuullota kattilassa pienessä määrässä rasvaa sipulit ja lisää sekaan ruskistetut lihapalat.
Ota ruskistuspannulta maut mukaan lisäämällä vesi pannulle. Anna kiehahtaa.
Kuori omena ja pilko paloiksi. Lisää kattilaan omena ja pannulla kiehautettu vesi.
Lisää kattilaan liemikuutio, laakerinlehdet, neilikat ja sekoita. Lisää punaviini ja tarpeen mukaan vettä, jotta lihapalat peittyvät.
Peitä kannella ja lisää lämpöä. Kun liemi alkaa kiehua, vähennä lämpöä niin, että pata jää porisemaan kevyesti.
Anna kuplia kaksi tuntia. Tarkista välillä veden määrää ja lisää tarvittaessa.
Lopussa neste saa olla kiehunut puoleen, mutta varo päästämästä sitä liian vähäiseksi paistamisen puolivälissä.

Tarjoa keitettyjen perunoiden ja pikaisesti pannulla kuumennettujen ja vielä rapsakoiden vihannesten kera.

Pata riitti 4-henkiselle perheelle juuri ja juuri - niin hyvin se maistui pikku-ukoillekin. Ensi kerralla teen ainakin tuplasatsin, niin riittää (ehkä) seuraavallekin päivälle.

Vaikutteet reseptiin poimin täältä.

Lisäys: Teinpä pataa uudemmankin kerran, kun mies oli (vihjailevasti) tuonut kaupasta samanlaisen lihapalan (reilu 500 g). Nyt sain loppuporinoista ihan kuvankin. Tuossa näkyy aika mukavasti tuo nesteen määrä valmiissa padassa. Mutta nyt laitan astiat pöytään ja sitten me syödään. Bon apetit!



torstai 6. helmikuuta 2014

Runebergin tortut ilman mantelia



Meinasin, etten tätä sivustoa enää päivittele ollenkaan, mutta niinhän se vaan taas inspis iski pitkästä aikaa.

Tein nuorimmaisen kanssa eilen Runebergin torttuja pienen satsin. Hyvin maistui, eivätkä kaivanneet ylimääräistä kostutusta ollenkaan - tosin ne syötiinkin melkein heti.

Runebergin tortut 8 kpl

100 g voita (pehmittelin vähän liikaa mikrossa, kun unohdin ottaa huoneenlämpöön ajoissa.)
1 dl sokeria
1 kananmuna
1 dl vehnäjauhoja
4 viipaletta näkkileipää (vaalea koulunäkki sopii hyvin.) murskattuna = 1,5 dl murua
1 piparkakku murskattuna
1 tl leivinjauhetta

Koristeluun vadelmahilloa ja tomusokerikuorrutetta.

Paloittele näkkileipä ja pipari muovipussiin ja vetele päältä kaulimella, kunnes ne murskaantuvat jauhoksi ja muruiksi. Pienet sattumat eivät haittaa ollenkaan, niistä jää leivokseen mukavasti suutuntumaa.
Vaahdota pehmeä rasva ja sokeri.
Vatkaa sekaan kananmuna.
Yhdistä kuivat aineet, lisää taikinaan ja sekoita.
Jaa taikina vuokiin ja paista 200°C n. 10 min.

Anna jäähtyä.
Koristele vadelmahillolla.

Tomusokerikuorrute:
reilu 0,5 dl tomusokeria
sitruunamehua (mielellään suoraan sitruunasta puristettuna)
Lisää tomusokeriin sitruunamehua vähitellen, kunnos seos on sopivan notkeaa.
Pursota/valuta teelusikan avulla leivosten päälle.

Rasva meni mikrossa vähän liiankin lötröksi. En saanut kummoista vaahtoa aikaiseksi sokerin kanssa ja leivoksia saatiin 8 kpl. Jos jaksat kuohkeaksi vaahdottaa, niin riittänee useampaankin - muista vaan ottaa rasva ajoissa huoneenlämpöön.
Kuorrute sai suun napsumaan. Sitruunamehu antoi sille sopivasti potkua.

Ystävänpäivä on kohta täällä! Jos sinulla on tapana antaa omalle kullalle pieni lahja, niin sen voi kääräistä vaikka suunnittelemaani rakkauspaperiin. Tulosta se täältä.

keskiviikko 6. maaliskuuta 2013

Koristeita pääsiäiseen



Pääsiäiskorttipostaukseni poiki lisäidean: Hieman pienempänä tehtäessä (5-6 cm korkeana) malli sopii hyvin myös oksiin ripustettavaksi.

Piirrä kartongille puolikkaan kananmunan kaava. Itse piirsin muodon ensin taitetulle paperille, jonka sitten leikkasin puolikkaaksi. Näin saat varmasti muotovalion.

Taita paperi kahtia ja piirrä taitteen puolelle, kaavaa apuna käyttäen, kevyt apuviiva.
Leikkaa haluamasi kuviot ensin taitteelta apuviivaan saakka ja vasta sitten ulkoreuna. Näin pienehköä paperinpalaa on helpompi käsitellä.

Kiinnitä ripustuslanka.



Tein myös muutaman ripustettavan paperihaitarin pääsiäismunien seuraksi. Mitä kapeampaa suikaletta käyttää, sitä sirompi on lopputulos.

perjantai 1. maaliskuuta 2013

Kana sukelsi jogurttiin

Jogurttimarinoitu kana

Marinadi

1 dl turkkilaista jogurttia
1 rkl sinappia
1 rkl öljyä
1 valkosipulin kynsi murskattuna
1 rkl hunajaa
1 rkl kuivattua basillikaa (tai muuta yrttiä, jota kaapista löytyy.)
suolaa ja pippuria

400-800 g kokonaisia kanan sisäfileitä

Nämä ovat kaikki silmämääräisiä mittoja. Marinadien kanssa määrät eivät ole turhan tarkkoja.

Laita aineet muovipussiin ja puristele ne sekaisin. Olen huomannut pussin käytön marinoinnissa käteväksi (Nigellan niksi), koska siinä marinadin saa leviämään tasaisesti joka puolelle.
Lisää kanapalat joukkoon ja puristele pussissa niin, että marinadia on joka puolella.
Jätä lepäämään vähintään tunniksi. Annoin marinoitua huoneenlämmössä.

Kypsennys
Lämmitä uuni n. 220 C°
Pyyhkäise enimmät marinadit pussin suulle ja ota paloihin nätti pintaväri pannulla.
Siirrä uunipannulle ja paista vielä uunissa 10-15 minuuttia, kunnes ovat kypsiä.


Tarjosin kanapalat jogurttikastikkeen ja keitettyjen perunoiden kera.

Jogurttikastike
1 dl turkkilaista jogurttia
1-2 tl sinappia
1 tl kuivattua basillikaa
1 tl hunajaa
ripaus suolaa ja pippuria

Sekoita aineet keskenään ja anna tekeytyä jääkapissa.
Juuri ennen tarjoilua lisää pieneksi pilkottuna:
puolikas pienestä punasipulista
1/3-1/2 kurkku

Voit tarjota kasvikset myös erillään, jos lapset eivät ole raa'an sipulin ystäviä, kuten meidän tapauksessamme.

Parivuotiaani ihastui kastikkeeseen (ilman kasviksia) niin, että tavallisesti lautaselle pyörimään jääneet perunapalat katosivat nopeasti parempiin suihin. Pian 6-vuotta täyttävä poikani puolestaan kommentoi ruokaa näin: "Tää on niin hyvää, että mä kohta pyörryn."

torstai 28. helmikuuta 2013

Pääsiäistervehdys

Ideoita ja vinkkejä pääsiäisaskarteluun.




Leikkaa paperi haluamaasi kokoon (esim. A4-paperi postikorttikokoon, eli 4 osaan.)
Taita (A6-kokoinen) arkki pystysuuntaan kahtia ja piirrä taitoksen puolelle puolikkaan munan muoto.
Leikkaa saksilla taitteesta piirrettyyn viivaan saakka kuvioita oman mielesi mukaan. Simppelit raidat toimivat aina!
Jos haluat monimutkaisempia kuvioita, leikkaa ne mattoveitsellä. Muista käyttää leikkuualustaa!
Vihreätaustainen ja värikäs munakuvio on kumpikin leikattu saksilla.


Tekstin käyttö paperileikkauksessa:
Sommittele teksti ensin oikein päin.
Piirrä tekstin ääriviivat peilikuvana käytettävälle paperille. Itse piirsin ikkunaa vasten.
Luonnostele samalle puolelle myös muut haluamasi kuviot. Leikkaa mattoveitsellä tarkasti ääriviivoja pitkin.
Ääriviivat jäävät nurjalle puolelle ja oikea puoli on siisti.




tiistai 19. helmikuuta 2013

Melkoinen soppa


Tässä pannu alkaa olla taas kuosissaan.


Kahden kupin espressopannulleni kävi kökköisesti. Löysin sen reissulta palatessani kauttaaltaan tummanharmaan mömmön peitossa ja käyttökelvottomana. (Siivousintoinen puoliskoni oli heittänyt sen vaikutusta tietämättä astianpesukoneeseen.)

Kaikki keinot käyttöön siis:

I: etikkaa ja vettä
Keitin kattilalllisen vettä, johon lisäsin ensin 2 rkl etikkaa. Uitin pannun osia siinä 10-15 minuuttia kerrallaan.
Pyyhin välillä irtoavat möhnät talouspaperiin ja laitoin uudelle kierrokselle.

II: etikkaa ja vettä + sitruunaa
Minulla oli semmoinen reilu puolikas sitruunaa, jonka mehua puristin puhdistuskattilaan ja sitten heitin sinne kuorenkin hedelmälihoineen.
Pannu alkoi kirkastua selvästi.

Bonus: etikkaa ja vettä, sitruunaa + tomaatti
Soppa sakeammaksi!
Viipaloin sekaan vielä tomaatin. Ja keittelin lisää. :)
Tomaattivihjeen löysin googlettemalla. Sen tehosta en tiedä, mutta tulipa sekaan heitettyä sekin.

En laskenut keittokertoja, mutta veikkaisin, että toistin toimenpiteen 5-6 kertaa.
Kattilani on aika pieni, joten siihen mahtui vain puolikas pannusta kerrallaan. Kiehuttelin siis vuoroin ala- ja yläosaa. Välillä huuhdoin osat ja pyyhin ne kuivaksi talouspaperilla. Pyyhkeet kannattaa tässä unohtaa, ellet halua niihin pysyvää tummaa läikitystä.
Toistin toimenpidettä, kunnes möhnää ei enää irronnut ja kannu näytti kirkastuneen.

Ekat testikahvit heitin viemäriin ennenkuin uskalsin tehdä juotavan setin.

Kaikkein helpoimmalla pääset, kun ET työnnä pannuasi astianpesukoneeseen ja peset sen käsin heti käytön jälkeen.

keskiviikko 13. helmikuuta 2013

Meni pannariksi



Pellillinen pannaria

4 dl vehnäjauhoja
0,75 dl sokeria
1 tl leivinjauhetta
1 tl suolaa
1 tl vaniljasokeria
3 kananmunaa
8 dl maitoa
75 g voita

Sulata voi.
Sekoita kuivat aineet kulhossa.
Lisää mukaan kananmunat, maito ja sula rasva.
Vatkaa seos tasaiseksi.

Kaada taikina uunipannulle ja paista 200-225 °C, noin 30 min, kunnes pannari on pinnaltaan kullanruskea.


Mahtavaa ihan sellaisenaan, herkku hillon kera!