Akvarellauksen aakkosia

Lapsuudenkodista löytyi akryylilevyä ja lasiakin akvarellikokeiluihin. Heti hommiin keittiön pöydän ääreen! Tässä siis yksityiskohtaisempaa ohjeistusta viikonloppukurssilla oppimaani tekniikkaan.




Aseta akvarellipaperi levyn (akryyliä tai lasia) päälle (tässä Hahnemuhle 265 g/m2) ja sumuttele suihkepullosta kunnon vesikerros paperille. Anna levätä lätäkössä vähintään 3 min. Käännä paperi ja sumuttele taas likomäräksi. Anna paperin taas liota kunnolla. Toista käsittely vähintään 3 kertaa, kunnes paperi ei enää kupruile ja lepää tiiviisti levyn pinnalle.



Nosta levy pystyasentoon ja anna ylimääräisen veden valua pois. Voit myös levittää talouspaperia paperin päälle ja painella pintaa kevyesti kuivaksi. Älä hankaa!



Maalaa kuvaa vaaleimmista sävyistä alkaen ja käytä runsaasti vettä. Tässä vaiheessa pitää tietää mitkä kohdat jäävät valkeiksi (kirkkaimmat valokohdat), ettei niitä tarvitse kaivaa paperista esiin myöhemmin.








Anna värikerroksen kuivahtaa kunnolla niin lopputuloksesta tulee vesivärimäisen kevyt, eivätkä valokohdat ja raikkaat värit menetä loistoaan.

Jos ja kun paperi auttamatta kuivahtelee ja alkaa kupruilla kaiken odottamisen lomassa, niin sumuttele vettä paperin taustaan ja alle levyn pinnalle. Painele kevyesti, kunnes paperi taas oikenee.

Tähän kokeiluun tuli 5 värikerrosta ja aikaa vierähti kokonainen päivä värikerroksia kuivatellessa ja muutakin puuhaillessa.

Ihan helppo kauluri

Olen aina mieluummin virkannut kuin neulonut. Toissa vuonna opin äidin neuvoilla neulomaan kantapään ja sukkia onkin sen jälkeen syntynyt useampi pari ja lapasia pikku käsiin siinä ohessa. Lasten juttuja on kiva neuloa, kun ne valmistuvat niin nopeasti.

Miten lienenkin osannut pitää helmineuletta - tuota kuvioneuleen yksinkertaisinta muotoa - vaikeana? Eihän se ole kuin oikeaa ja nurjaa vuorotellen ja seuraavalla kerroksella sama toisessa järjestyksessä. Varsinainen ahaa-elämys...

Löysin (trikookudetta metsästäessäni) ihanan, monisävyisen Menita Trend-langan ja tein kaulurin neljästä 50 g kerästä, nro 10 pyöröpuikoilla ja pelätyllä helmineuleella. Ohje on Novita syksy 2010 -lehdestä.

Näkkileipää

Kalastajan vaimon blogista löytyi niin helppo ja herkulliselta vaikuttava näkkileipäresepti, että sitähän piti kokeilla.
Alkuperäisessä ohjeessa on mukana mantelijauhetta, mutta meillä se jää allergioiden vuoksi pois. Hyvin onnistui ilmankin.

Hertsileijaa miten hyvää!

Näkkileipä siemenistä:

3 munaa
10 rkl sesamin siemeniä
10 rkl auringonkukan siemeniä
3 rkl pellavan siemeniä
6 rkl kaurahiutaleita
1,5 tl merisuolaa

Sekoita ainekset ja levitä uunipellille leivinpaperin päälle ohuelti. Paista 150°C, n. 20 min. Otin uunista, kun siemenet alkoivat tuoksua ihanasti paahtuneilta.
Taikinasta riittää yhteen pellilliseen.

Vesivärihommia

Tulin akvarellitiiviskurssilta hiljaiseen kotiin. Yleensä iltapäivästä tähän aikaan on kotona hurja vilske. Mukavaa, että rauhallinen päiväni jatkuu vielä hetken.

Opin kurssilla paljon uutta. Mullistavin opetus oli, että akverellipaperia ei tarvitse pingottaa, vaan sen voi kostuttaa pleksin päällä perusteellisesti molemmin puolin (Suihkuta, anna levätä muutama minuutti, käännä, suihkuta, anna levätä. Toista 3 kertaa.), kunnes se ei enää kupruile ja maalaamisen voi hoidella siinä pleksin päällä. Paperi pysyy siinä tiiviisti, eikä karkaa mihinkään, vaikka maalaisi pystyasennossa. Mahtavaa! Lähden ensi viikolla pleksiostoksille!

Uutta opittua oli myös odottelu. Kun yksi kerros on maalattu, odotetaan kunnes pinta kuivuu seuraavaa värikerrosta varten. Työn alla oli eilen yhtä aikaisesti 6 harjoitelmaa ja tänään kaksi hieman suurempaa työtä. Eipä niistä kummoisia vielä tullut (siksi en näytä niistä kokonaiskuvia lainkaan...), mutta inspiraation tulva on valtaisa!

Jälleen kerran kävi niin, että varovaise(hko)n alun jälkeen iskin kaikki värit kehiin, enkä suinkaan pienesti ja sievästi. Mutta näin meillä - ekspressionismillä mennään.

Hulabaloobalai-syntymäpäiviä suunnitellen

Pää surisee jo lapsen synttärijuhlaideoista, vaikka aikaa juhliin on vielä reilunlaisesti. Oli niin kiva melske kaverin syntymäpäivillä, että kyllä minäkin varmaan jo uskaltaisin järjestää juhlat kymmenelle 2-4 -vuotiaalle tenavalle.

Suunnittelen merirosvoteemaa ja lippukakkua, jonka voisin kuorruttaa hopeatoffeekinuskilla. Vältän ylivarustelua, joten eiköhän mennä aiheeseen sopivilla kutsuilla, kakulla ja mahdollisesti huiveilla. Leivon perinteiset numeromurokeksit ja kerrassaan hurja popcorn-kakku voisi olla oiva lisä sokerihumalan maksimointiin.

Kuten kuvasta näkyy, merirosvotunnelmaan pääsee varsin alkeellisellakin rekvisiitalla.

Liimaa, sakset, paperi

Korttien askartelu on yksi lempipuuhiani. Täysin turhaa ajanvietettä, mutta ah, niin mukavaa. Yhteen korttiin uppoaa helposti tuntikin, mutta kahta samanlaista en viitsi tehdä. Lapsi saksii epämääräisen kasan paperia, teippaa ja liimailee sillä aikaa, kun minä sommittelen, käännän ja väännän.

Tämänkertainen kortti on 4-vuotiaalle synttärisankarille.

Siksakkia virkaten

Tässä peitteessä värit suorastaan räjähtivät käsiin - niitä taitaa olla kymmenen. Peittoa oli ihanaa (= nopeaa) virkata ja seuraavat värit valitsin aina fiiliksen pohjalta, joten en päässyt kyllästymään missään vaiheessa.

Jos joskus vielä inspiraatio iskee, niin ei muuta kuin jatkamaan vaan. Tuskinpa haittaa, vaikka samoja värejä enää löytyisikään.

Materiaalina on 7 veljestä -lanka, jota löytyy mahtavat värivalikoimat. Surffailin netissä ja löysin siksak-lähikuvia, joista sitten otin mallia. Omani tein pylväillä ja nro 4 -virkkuukoukulla. Aloitukseen ketjusilmukoita halutun leveyden mukaan: [mallikerta: 16 ketjusilmukkaa] x X + reunaan 13 ketjusilmukkaa). Käännös, [2 kjs, 5 pylvästä, 3 pylvästä yhteen ketjusilmukkaan, 6 pylvästä, 3 pylvästä ylhäältä yhteen 3 ketjusilmukkaan], 6 pylvästä jne.

Haluaisin joskus kyetä tekemään jotain kaunista ja hillittyä, mutta se ei vissiin ole mun juttu. Opettelen kyllä sen vielä joskus...